Kuolonklaanin tarinat
538 sanaa | 12 kokemuspistettä | KP-boosti ei käytössäKirjoittaja: Lonely Warrior Kirkkaanruskean pennun kohteliaisuus sai sydämeni sulamaan. Pennuissa oli vain jotain niin viatonta. Halusin itsekin joskus pentuja, jonkun kollin kanssa, joka olisi se oikea. Ajatukseni väkisinkin kääntyivät Merkuriukseen. Pidin hänestä kovasti, ehkä enemmän kuin ystävänä. Pelkäsin vain joskus, että astuisin hänen rajansa yli. Hän oli…
740 sanaa | 16 kokemuspistettä | KP-boosti ei käytössäKirjoittaja: Elandra Leirin pääaukio oli tyhjillään. Taivas oli hämärtynyt auringon painuessa mailleen. Varjot olivat peittäneet koko metsän alleen. Istuin piikkihernetunnelin edustalla katse kohti pääaukiota. Pian kävisin kiertämässä leirin ympäri varmistaakseni, ettei yksikään vihollinen tai petoeläin ollut lähistöllä. Lauhalaukan nimitysten jälkeen minulla oli ollut paljon vapaa-aikaa. Välillä tuntui,…
321 sanaa | 7 kokemuspistettä | KP-boosti ei käytössäKirjoittaja: Elandra Lauhalaukka oli saanut muutama päivä sitten soturinimensä. Hän oli siirtänyt sammalvuoteensa aivan omani viereen. Oma petini sijaitsi lähellä Hiutaleviiksen ja Kylmäliekin vuoteita. Pesän keskustassa nukkuivat kokeneimmat soturit. Minä en halunnut nukkua pesän keskellä. Istuskelin leirin pääaukiolla Lauhalaukan kanssa. Olin huomannut, että kollilla oli vielä totuttelemista…
285 sanaa | 6 kokemuspistettä | KP-boosti ei käytössäKirjoittaja: Tipu Mietin itku kurkussa mitä selittää, tuntui niin pahalta, mutta silti en vain voinut kertoa rakastavani kollia, entä jos hän ei tuntisi samoin minua kohtaan? Räpyttelin sinisiä silmiäni, kohdaten kollin meripihkan väriset silmät. ”Vaikka.. et ole enää mestarini.. En halua lopettaa välejämme siihen, haluan yhä retkiä…
293 sanaa | 7 kokemuspistettä | KP-boosti ei käytössäKirjoittaja: EmppuOmppu Katsoin Villisielua neuvottomana. Miksi hän itki? Eikö nimittäjäisten pitänyt olla hyvä uutinen? Mutta silti hän itki, itki itkemästä päästyään ja lohtua vailla. Minua vaivaannutti; tilanne oli melko kiusallinen – siis tietenkin minun osaltani. En voisi vain antaa hänen nyyhkyttää tuossa silmiään kuivaksi tekemättä mitään asian…
400 sanaa | 9 kokemuspistettä | KP-boosti ei käytössäKirjoittaja: Ron Vastasin minua katsovaan kissaan omalla katseellani. Olin hieman hämilläni, kun minua alettiin yhtäkkiä puhutella minulle täysin ventovieraan kissan toimesta. En tiennyt kuka hän oli, en ollut varma olinko ikinä edes nähnyt häntä kunnolla. Korkeintaan ehkä silmäkulmassani, vaeltamassa leirin poikki. En tiennyt, että klaanistamme löytyisi hänenlaisensa…
673 sanaa | 15 kokemuspistettä | KP-boosti ei käytössäKirjoittaja: Tipu tuntui kuin kerrankin mestarini olisi tyytyväinen uurastuksestani, se oli jopa näkyvää. Rehkimme koko päivän, olin aivan uupunut kaikkien taisteluiden jälkeen, joita olin kollia vastaan käynyt, ettei minusta livennyt montaa sanaakaan. Jäin taas pohtimaan pentu nimiä, kun Karhumyrky oli tuntunut olevan valmis opettamisestaan tältä päivältä. Karhumyrsky…
784 sanaa | 17 kokemuspistettä | KP-boosti ei käytössäKirjoittaja: EmppuOmppu Astelin Villitassun eteen erittäin tyytyväisenä. Olin ehtinyt jo luulla, että naaras oli menettänyt hajujälkeni heti kolmeenkymmeneen laskettuaan, mutta onneksi tuo luulo oli osoittanut vääräksi. ”Hienoa työtä. Nyt kun olet päässyt tänne, aloitamme harjoituksen toisen vaiheen: taistelu- ja puolustustaitojen hiominen. Minä toimin sinun vastustajanasi, mikä tuskin…
344 sanaa | 8 kokemuspistettä | KP-boosti ei käytössäKirjoittaja: Lonely Warrior Istuskelin pentutarhassa seuraamassa Pilvitassun työskentelyä sammalten kanssa. Olin hieman aikaisemmin ohjeistanut tälle, kuinka kääriä sammalet oikeaoppisesti siten, että ne olisi mahdollisimman helppo kantaan seuraavaan kohteeseen. Mustan turkin omaava suurikokoinen oppilaani oli jo miltei minun kokoiseni, sillä oma ruumiini oli todella pieni. Hänen vierellään oli…
505 sanaa | 11 kokemuspistettä | KP-boosti ei käytössäKirjoittaja: Tipu Olin jotenkin hyväksynyt faktan, että ehkä olinkin rakastunut karhumyrskyyn. Olimme jatkaneet iltojamme normaalisti, jaoimme paljon aikaa, mutta oli ymmärrettävissä että kolli kaipasi omaa aikaansakkin. Meinasi monesti anella Karhumyrskyä opettamaan lisään, iltoina joina olimme kahden. Joskus lenkkimme ystävinä olivat kesken päivän. Olin oppinut tunnistamaan ne siitä…
