Kuolonklaanin tarinat
852 sanaa | 19 kokemuspistettä | KP-boosti ei käytössäKirjoittaja: Elandra Aurinko siivilöityi jäkäläverhon raoista pentutarhan lattiaan. Säteet ei kuitenkaan ylettäneet Sulkapennun harmaanruskeaan raidalliseen turkkiin. Naaraan ja tämän pentuetovereiden emo oli päättänyt, että heidän pesänsä sijaitsi pentutarhan perimmäisessä nurkassa. Miltei kuun ikäinen pentu raotti hitaasti unisia silmiään ja haukotteli. Hän venytteli unisia jäseniään ja ryömi takaperin…
957 sanaa | 21 kokemuspistettä | KP-boosti ei käytössäKirjoittaja: EmppuOmppu Tiedätkös, ajatteleminen on yllättävän helppoa. Sitä voi tehdä päivän aikana, sitä tekee tietämättään myös nukkuessaan, mutta eniten tulee ajateltua silloin kun on täysin pimeää, täysin hiljaista, eikä muuta maailmaa olekaan. Tähän saakka olin luottanut ainoastaan nenääni ja tuntoaistiini ryömiessäni emoa kohti. Suuri apu oli emosta…
2122 sanaa | 47 kokemuspistettä | KP-boosti ei käytössäKirjoittaja: Elandra Vilkaisin Harakkatassua hieman yllättyneenä tämän kysymyksestä. En ollut tiennyt, että oppilas oli kiinnostunut uimisesta. ”Toki, jos se mestarillesi sopii. Vedet kylmenevät nopeasti lehtisateen aikaan, joten voimme harjoitella vaikkapa leirin lammessa alkeita. Uintitaito on tärkeä taito, jonka vuoksi opetan sitä ihan mielelläni. Jokaisen kissan pitäisi osata…
614 sanaa | 14 kokemuspistettä | KP-boosti ei käytössäKirjoittaja: Lonely Warrior Istuin pehmeällä sammalmatolla Kuolonklaanin metsien siimeksessä, tällä kertaa kuitenkaan en ollut yksin. Kun olin lähtenyt yksin leiristä muutama päivä sitten, olin jo tulemassa sisälle leiriin kun Jääviilto huomasi minun tulevan yksin ulkoa, minne oppilaat eivät keskenään saaneet mennä. Muistan vieläkin Jääviillon vahingoniloisen ilmeen, kun…
273 sanaa | 6 kokemuspistettä | KP-boosti ei käytössäKirjoittaja: EmppuOmppu Pentutarhalla oli jo hiljaista mennessäni tapaamaan ensimmäistä kertaa kunnolla omaa esikoistani. Villisielu nuokkui vuoteessaan, siniharmaan kirjava kollipentu imi tarmokkaasti maitoa emonsa nisästä. Kävelin hissukseen lähemmäksi, Villisielu nosti väsyneen katseensa minuun, hänen silmänsä kimmelsivät vähän heikossa valossa, ihan kuin hän olisi juuri vuodattanut kyyneleen tai pari….
517 sanaa | 11 kokemuspistettä | KP-boosti ei käytössäKirjoittaja: Ravn Askeleeni olivat hiirenhiljaisia, mutta itsevarmoja kulkiessani pitkin kolkkoa ja kivikkoista, karhunsammaleen verhoamaa metsänpohjaa. Olimme mestarini kanssa sivunneet pienriistan saalistamisen alkeita erään taisteluharjoitussession päätteeksi, ja Henkäysvarjo oli havainnollistanut puheitaan nappaamalla yhden luikun metsämyyrän paluumatkalla leiriin, mutta minä en ollut vielä kertaakaan päässyt kokeilemaan oppimaani käytännössä. Siispä…
1426 sanaa | 32 kokemuspistettä | KP-boosti ei käytössäKirjoittaja: Tipu Tällä kertaa kaikki ei ollut ok, tiesin sen, minusta tuntui.. Erilaiselta. Olin päässyt ongelmitta aukiolle valvovan silmän alla, mutta tiesin että minun olisi pakko karata.. Miten selittäisin sen? Parantaja tiesi että vetäisin nyt viimeistä neljäskuuta.. Itse asiassa ylikin… Huokaisin ja katsoin leiriä, pystyin tuntemaan monen…
727 sanaa | 16 kokemuspistettä | KP-boosti ei käytössäKirjoittaja: Lonely Warrior Pähkinätassu tuntui havahtuvan pois, jostain syvästä omasta mielikuvituksen luomasta maailmastaan kysymykseni seurauksena. Hänen suuret ja tummanvihreät silmänsä kääntyivät minuun ja hän alkoi säätää hieman asentoaan, jonka jälkeen hän naukaisi: ”Muista en ole varma, mutta satunnaisesta syystä tiedä kyllä tämän yhden. Tuhkajuova. Hän pelasti minut…
441 sanaa | 10 kokemuspistettä | KP-boosti ei käytössäKirjoittaja: Untuva Olin ehkä hetken onnellinen kollin kanssa, mutta sitten tuokin passitti minut taas nukkumaan. Toisaalta pelkäsin itseni, sekä pentujen puolesta, mutta en antanut sen näkyä. Karhumyrskykin varmasti pelkäsi, vaikkei antanut sen näkyä. Olin vain kietoutunut sammaliini, miettimään. Ei mitään niinkään erikoista, enimmäkseen ajatukseni kulkivat Lauhalaukassa. Ilta…
441 sanaa | 10 kokemuspistettä | KP-boosti ei käytössäKirjoittaja: Tipu Olin ehkä hetken onnellinen kollin kanssa, mutta sitten tuokin passitti minut taas nukkumaan. Toisaalta pelkäsin itseni, sekä pentujen puolesta, mutta en antanut sen näkyä. Karhumyrskykin varmasti pelkäsi, vaikkei antanut sen näkyä. Olin vain kietoutunut sammaliini, miettimään. Ei mitään niinkään erikoista, enimmäkseen ajatukseni kulkivat Lauhalaukassa. Ilta…
