Eloklaanin tarinat

431 sanaa | 10 kokemuspistettä | KP-boosti ei käytössäPalattuamme leiriin Mustikkapyörteen kanssa äkkäsin aukiolla Solahypyn, entisen oppilaani. Tämä ja tuon pentuetoveri Puromieli istuskelivat vierekkäin ja molemmat heilauttivat häntiään tervehdykseksi, kun näkivät minut. Olin ollut osana myös Puromielen koulutuksessa, koska pentuetovereita koulutettiin usein esimerkiksi taistelemaan vastakkain. Naaraiden veli Pörriäistassu oli vielä -tassu saatuaan rangaistuksen sääntöjen rikkomisesta,…

8016 sanaa | 178 kokemuspistettä | KP-boosti ei käytössäAurinko paistoi ja linnut lauloivat. Kliseistä, eikö? Loikkasin kaatuneen puunrungon päälle ja hymyilin. Minä oikeastaan pidin kliseistä. Ne olivat usein kauniita ja niissä oli jotain lohdullista. Ehkä jotain tavanomaista, mutta tarvitsiko asioiden aina olla niin erilaisia? Paistattelin auringonsäteiden lämmössä astellessani metsän pehmeällä sammalpohjalla, verkkaisesti kohti Koivumetsää. Käpäläni…

220 sanaa | 5 kokemuspistettä | KP-boosti ei käytössäPäivä oli paahatavan kuuma. Aurinko paistoi porottamalla päällämme, eikä varjoa leirissä juuri ollut. ”Hei Mustikkapyörre?” Katsaisin ylös edessäni seisovaan Nopsaliekkiin. ”Haluatko tulla partioon kanssani?” Hän jatkoi, kun oli saanut huomioni. Nyökkäsin ja hymyilin. Nopsaliekki tuntui aina pelastavan ikävät päivät, niinkuin tämän. ”Minne menemme?” Käänsin katseeni kohti kollin…

433 sanaa | 10 kokemuspistettä | KP-boosti ei käytössäKimalaistoive suki Seljapennun pehmeää turkkia. Naaraan sydämessä läikähti. Hän oli kuvitellut, että hän ei enää ikinä saisi kokea emoutta tällä tapaa. Naaras oli ajatellut, että edellinen pentue jäisi hänen viimeisekseen, mutta että Tähtiklaani oli siunannut heidät vielä kolmannella pentueella… Kimalaistoive katsoi varapäällikköään tyynesti ja lempeästi. Ikikuningatar kyllä…

509 sanaa | 11 kokemuspistettä | KP-boosti ei käytössäKharon kuunteli tarkkaavaisesti, mitä Lieskakajo hänelle kertoi. Hän oli yllättynyt siitä, että punaturkkinen soturi kertoi inhoavansa itse klaanin varapäällikköä. Se oli ensimmäinen vihje, josta Kharon päätteli Lieskakajon olevan pelkkää harhaa. Minkälainen soturi inhosi varapäällikköä? Ei ainakaan Lieskakajon kaltainen ylpeä ja arvostettu kissa. Mutta kun kolli alkoi puhua…

377 sanaa | 8 kokemuspistettä | KP-boosti ei käytössäSen jälkeen, kun Muurahaistassun ja Muistotassun välinen kohtaus oli mennyt ohitse, musta oppilas oli koettanut vältellä pesätoveriaan kuin ruttoa. Hän oli toisinaan kollin poissaollessa vaihtanut hänen sammaleensa uusiin ja puhtaisiin tai tuonut hänelle valmiiksi tuoresaalista tai pehmuketta petiinsä. Sen jälkeen Muistotassu olikin aina kadonnut hänen lähistöltään mahdollisimman…

275 sanaa | 6 kokemuspistettä | KP-boosti ei käytössäSiirtelin käpäliäni maassa. En ollut varma mitä minun piti vastata, joten päädyin vain nyökkäämään. “Hei sitten”, nau’uin ja katselin, kun Kortetuike läksisi omille teilleen. Ehkä oli parempi, etten lähtenyt kollin mukaan. Kortetuikkeen katse viipyi minussa hetken ennen kuin hän nyökkäsi ja tassutti pois. Jäin katsomaan valkeaturkkisen soturin…

416 sanaa | 9 kokemuspistettä | KP-boosti ei käytössäSeikkailumme ystäväni kanssa metsässä ei ollut kestänyt kauaa enää sen jälkeen, kun olin kohdannut sen kuvottavan oravan ketaleen. Olimme vain erkaantuneet ja lähteneet tekemään kukin mitäkin. Minä olin palannut leiriin vasta myöhemmin sen jälkeen, kun Kärpässointu oli jo lähtenyt. Katselin kohti oppilaiden pesää, johon Muistotassu oli kadonnut…

271 sanaa | 6 kokemuspistettä | KP-boosti ei käytössäKatsoin, kun Sielukaiho makusteli suussaan sammakkoa, jonka olin napannut. Minä tiesin jo miltä otus maistoi, mutta repäisin silti hampaillani siltä jalan irti ja purin lihaa. Sielukaiho taisi havaita jotain pusikossa, sillä hän pudottautui vaanimisasentoon ja lähti hiipimään kohti saalistaan. Koitin saada hajujäljen samasta otuksesta, mutta joen ja…

537 sanaa | 12 kokemuspistettä | KP-boosti ei käytössäMinun ja Kortetuikkeen kumppanuus ei liikuttanut minua yhtä paljon kuin olin olettanut sen liikuttavan. Heti palattuamme takaisin leiriin olin jollain tavalla odottanut jotain kutkuttavan jännittävää tunnetta hänen seurassaan, mutta niin ei käynyt. En tuntenut mitään erikoista hänen seurassaan. Tietysti arvostin edelleen hänen loppumatonta huomiotaan, mutta useat kissat…