Klaanittomien tarinat
567 sanaa | 13 kokemuspistettä | KP-boosti ei käytössä//Kirjoittaja: EmppuOmppu //Erakko | Katsoin Coronaa yllättyneenä ja siirryin pois hänen päältään, antaen tämän nousta takaisin käpälilleen. Kastanjanruskea kolli ravisteli turkkiaan ja katsoi takaisin minuun hyväntuulisesti kullankeltaisilla silmillään, hän ei ollut tainnut loukkaantua äskeisestä – mikä onni. ”Sinä säikäytit minut”, myönsin vähän nolona, mutta kasvoilleni levisi puhuessani…
508 sanaa | 11 kokemuspistettä | KP-boosti ei käytössä//Kirjoittaja: Lonely Warrior //Erakko | Istuskelin palaneen kaksijalanpesän seinästä aukeavalla ikkunalla. Mielestäni se oli oiva vartiopaikka, sillä siitä oli oiva näkymä sekä pesän ulkopuolelle, että sisälle, missä muut kissat nukkuivat. Kevyt yötuuli pörrötti turkkiani lämpimästi. Minua ei väsyttänyt yhtään. Korvissani kuului vain yönhiljaisuus ja alemmalla tasolla tuhisevat…
702 sanaa | 16 kokemuspistettä | KP-boosti ei käytössä//Kirjoittaja: Elandra //Erakko | Kävelin Coronan vierellä kohti Kuolonklaanin reviirin rajaa. Pysyttelin veljeni takana ja pidin katseeni maassa. Toisaalta oli mukava palata pitkän päivän päätteeksi kotiin, mutta olisin halunnut vielä viettää aikaa Taivaslaulun kanssa. Olisin halunnut pyytää naaraan vierailemaan pesällämme, mutta se olisi kai ollut väärin. Punatähti…
327 sanaa | 7 kokemuspistettä | KP-boosti ei käytössä//Kirjoittaja: Lonely Warrior //Erakko | ”Ei mitään. Olen vain lähdössä takaisin kotiin katsomaan isää. Hän varmaankin heräilee parhaillaan ja odottaa seuraavaksi saavansa sapuskaa”, Dakota huokaisi, nousi ylös ja käveli kohti piikkihernetunnelia. Olin aistivinani naaraan olemuksessa jotain kireää. Olihan se kuitenkin selvää, että olimme jättäneet tarkoituksettomasti Dakotan ulkopuolelle….
1039 sanaa | 23 kokemuspistettä | KP-boosti ei käytössä//Kirjoittaja: EmppuOmppu //Erakko | Katsoin Merkuriusta ja Taivaslaulua hieman ärsyyntyneenä. En pitänyt siitä, että jouduin toistamaan itseäni. Kaksikko oli unohtunut tuijottelemaan toisiaan silmiin niin pitkäksi aikaa, että olin jo ehtinyt turhautua. ”Ei mitään. Olen vain lähdössä takaisin kotiin katsomaan isää. Hän varmaankin heräilee parhaillaan ja odottaa seuraavaksi…
479 sanaa | 11 kokemuspistettä | KP-boosti ei käytössä//Kirjoittaja: Lonely Warrior //Erakko | Katseeni kävi läpi leirin muhkuraisia pintoja. Oli leiri minulle toki esitelty aiemmin, mutta tällä kertaa ajattelin etsiä kissoja. Halusin tarkkailla miten heidän käyttäytymisensä erosi meidän erakoiden elämästä. Lihaksiani väsytti päivän harjoittelun jäljiltä ja Taivaslaulu oli ollut oikeassa siinä, ettei meitä kannattanut väsyttää…
360 sanaa | 8 kokemuspistettä | KP-boosti ei käytössä//Kirjoittaja: Elandra //Erakko | Vilkaisin Taivaslaulua ja tunsin nolostuvani hieman. Ruusupensasta vastaan taisteleminen oli tuntunut siinä tilanteessa mahtavalta ajatukselta, mutta jälkeenpäin ajatellen se ei tuntunut enää siltä. Kohautin pienesti lapojani ja väläytin naaraalle hennon hymyn. Kohtasin kuolonklaanilaisen eriväristen silmien katseen. ”Löimme pensaassa roikkuvia marjoja ja väistimme niitä….
317 sanaa | 7 kokemuspistettä | KP-boosti ei käytössä//Kirjoittaja: EmppuOmppu //Erakko | Kuuntelin tarkkaavaisesti Taivaslaulun ohjeistusta. Halusin sisäistää kaiken kuulemani hyvin, voidakseni sitten koettaa taitojani käytännössä. Pian naaras jakoi meidät jo pareihin: minä saisin vastustajakseni Merkuriuksen, sillä hän oli suurin piirtein minun kokoiseni. Jäljelle jäänyt Corona harjoittelisi Taivaslaulun kanssa. Ensin Taivaslaulu näytti meille, miten liikkeet…
249 sanaa | 6 kokemuspistettä | KP-boosti ei käytössä//Kirjoittaja: EmppuOmppu //Erakko | Puskeuduin piikkihernetunneliin erakkoveljesten edellä. Jouduin kulkemaan hieman kumarassa ollakseni lyömättä päätäni oksiin. Tällaiset ahtaat paikat eivät olleet minun juttuni, eivät sitten ollenkaan. Kun pääsin tunnelin toiseen päähän, jäin kohteliaasti odottamaan aivan sen tuntumaan. En halunnut antaa kuolonklaanilaisille aihetta syyttää meitä vielä kotirauhan rikkomisestakin…
263 sanaa | 6 kokemuspistettä | KP-boosti ei käytössä//Kirjoittaja: Elandra //Erakko | Corona oli tuonut meille aamiaista. Olimme jakaneet rusakon neljään osaan. En viitsinyt sanoa kenellekään, mutta vatsani ei ollut täyttynyt kokonaan. Nälkä kummitteli yhä vatsassani, vaikkakin huomattavasti pienempänä kuin aiemmin. ”Tuletko sinä mukaan?” käänsin kysyvän katseeni Dakotan isään. Vanha kolli oli elänyt meidän kanssamme…
