Klaanittomien tarinat
376 sanaa | 10 kokemuspistettä | ⚡ KP-boosti käytössä (1.15x)//Kirjoittaja: Lonkero //Erakko | Tuntematon alue Tähdet kääriytyivät Aaveen ympärille sankkana kylmänä utuna, joka sai Aaveen luurangon jomottamaan. Haaleat kissat risteilivät taivaallisessa ilmakehässään turkit kimaltaen kuin tuhansien vesipisaroiden meri. Heidän selkärankansa rakentuivat tähtikuvioista ja sielut puhisivat turkkia pöllyttävänä tuulena. Aaveen henkinen minä värisi, yritti irtautua kotelostaan…
306 sanaa | 7 kokemuspistettä | KP-boosti ei käytössä//Kirjoittaja: Ninjanen //Erakko | Klaanien lähialueet Kuljin eteenpäin kaksijalkalan viereisessä metsässä. Siitä oli vain vähän aikaa, kun olin kulkenut siellä emon kanssa. Pala nousi jälleen kurkkuuni, kuten aina, kun muistelin emoa. Pysähdyin, kun jotain värikästä osui silmäkulmaani. Käännyin ja kumarruin katsomaan kaunista kukkaa. Yhtä kauneimmista, joita olin…
214 sanaa | 5 kokemuspistettä | KP-boosti ei käytössä//Kirjoittaja: EmppuOmppu //Erakko | Tuntematon alue Aaveen ylisanat alkoivat tuntua koko ajan yhä vähemmän oudoilta ja enemmän paikkansapitäviltä. Niin, minä tulisin vielä pelastamaan tämän maailman. Todisteet siitä olivat jopa kuolevaisten nähtävissä. “Kaikki hyvin, Aave”, tyynnyttelin jonkinlaisen hurmoksen vallassa olevaa toveriani, “minä pärjään vallan mainiosti.” Aave nyökkäsi ja…
190 sanaa | 5 kokemuspistettä | ⚡ KP-boosti käytössä (1.15x)//Kirjoittaja: Lonkero //Erakko | Tuntematon alue Aaveen silmät tuikkivat kilpaa kirkastetun taivaan kanssa. Hän aukoi suutaan kuin olisi mennyt epäkuntoon. Aave ei ollut epäillyt Valoa hetkeäkään, mutta silti konkreettinen todiste Valon ylimaallisuudesta imi ilman hänen keuhkoistaan ja pyyhkäisi tassut alta. Aave suorastaan tärisi, hänen karvatupponsa vavahtelivat…
375 sanaa | 8 kokemuspistettä | KP-boosti ei käytössä//Kirjoittaja: EmppuOmppu //Erakko | Tuntematon alue Nimeni oli siis Valo. Minä olin pyhä kissa, itse jumalten lähettämä ihme, ja vielä jonakin päivänä minun oli määrä täyttää kohtaloni ja tehdä jotakin suurta. Tämän kaiken Aave oli minulle kertonut kuluneena aikana, jonka olin hänen kanssaan viettänyt. En tiennyt, miten…
484 sanaa | 12 kokemuspistettä | ⚡ KP-boosti käytössä (1.15x)//Kirjoittaja: Lonkero //Erakko | Tuntematon alue Valo oli tosiaan syvän hämmennyksen vallassa. Aave näki parhaaksi jättää tarinoinnin toiseen päivään, kun Valo olisi selvinnyt koettelemuksestaan. Ylimaalliset voimat laittoivat rikkaimman sielunkin maahan hetkeksi. Maallinen keho ei voinut kestää sen suurta pyhyyttä ja siksi Valollekin oli annettava aikaa. Vaikka…
203 sanaa | 5 kokemuspistettä | KP-boosti ei käytössä//Kirjoittaja: EmppuOmppu //Erakko | Tuntematon alue Kolli ei vastannut kysymyksiini suoranaisesti. Hän vaikutti olevan hämillään siitä, etten tunnistanut häntä. Olisiko minun pitänyt tunnistaa hänet? Miten hän tiesi minut? Kivun ja sekavuuden läpi minulle alkoi valjeta, etten tiennyt omaa nimeänikään. *Kuka minä edes olen?* kauhistuttava kysymys alkoi nakertaa…
205 sanaa | 5 kokemuspistettä | ⚡ KP-boosti käytössä (1.15x)//Kirjoittaja: Lonkero //Erakko | Tuntematon alue Vihreä oli Aaveen mielestä maailman ihanin väri. Hän oli siitä aivan varma, hän rakasti vihreää enemmän kuin mitään muuta. Metsien kohiseva vartalo, auringon täplittämät lehdet. Pienet vihreät kelluttimet lampien rannoilla, maailman ihanin puhtain ja onnellisin väri. Elämän väri. Valon vihreät…
173 sanaa | 4 kokemuspistettä | KP-boosti ei käytössä//Kirjoittaja: EmppuOmppu //Erakko | Tuntematon alue Pimeys ympärilläni oli ottanut samean veden olomuodon. Se pyörteili jossain alitajuntani laitamilla melkein kuin elävä olento. Sen lisäksi oli jotakin muutakin, aivan kuin joku olisi yrittänyt työntää jääpuikkoa aivojeni läpi. Kipu alkoi tunkeutua turruttavan sameuden läpi, kun tunsin pulpahtavani tietoisuuteni pinnalle….
555 sanaa | 14 kokemuspistettä | ⚡ KP-boosti käytössä (1.15x)//Kirjoittaja: Lonkero //Erakko | Tuntematon alue Aaveella ei ollut kaikki hyvin. Hänellä ei ollut kaikki hyvin yleisesti ottaenkaan, mutta nyt viimeinenkin lanka oli oikeasti napsahtanut poikki. Aave sipsutteli märillä lehdillä ja välillä hänen käpälänsä luiskahtelivat kuin pöllytetty kolli olisi kävellyt jäällä. Hänen kasvoilleen oli jämähtänyt passiivinen,…
