Klaanittomien tarinat
193 sanaa | 4 kokemuspistettä | KP-boosti ei käytössäJäin paikalleni, kun Tähdenlentokin pysähtyi. Purin hampaitani yhteen, kun tämä odotti vastausta. En ollut varma kertoisinko naaraalle koskaan kokemuksistani. Tämän emollinen olemus kuitenkin houkutteli minua kovasti. Jos kertoisin, ehkä voisin päästä eroon kurkkua kuristavasta ja päätä painavasta ahdistuksesta. Nuolaisin rintaani ja luimistelin korviani. Tähdenlento huomasi stressireaktioni ja…
167 sanaa | 4 kokemuspistettä | KP-boosti ei käytössäMereten kysymys osin yllätti minut. En tiennyt kaksijaloista paljoa, mutta olisin ainakin luullut, että ajatus siitä, että edes jotkut kaksijalat pitivät kissoista olisi ollut itsestäänselvyys. Ainakin sen perusteella, miten olimme monesti ruokamme hankkineet kaksijalkalassa. Kai kaksijalkojen täytyi pitää kissoista, jos suostuivat ruokkimaan meitä sillä tavoin kylmänä vuodenaikana,…
166 sanaa | 4 kokemuspistettä | KP-boosti ei käytössäTähdenlento oli suostunut ottamaan minut mukaansa yölliselle tutkimusretkelle. Kävisimme tarkistamassa, mitä edessäpäin oli ennen kuin veisimme koko porukan sinne. Sillä välin muut nukkuisivat. Tähdenlento tarjotui kertomaan tarinan loukkaantuneesta tassustaan, vaikka olin kuullut sen jo. Halusin kuitenkin kuulla sen uudelleen, koska mikäpäs sen parempaa kuin tarina puissa kulkiessa…
675 sanaa | 15 kokemuspistettä | KP-boosti ei käytössäMatka oli taittunut hienosti. Olimme päässeet jo kauaksi sieltä, mistä lähdimme ja uudet maisemat aukesivat silmiemme edessä joka päivä – tai ainakin lähes joka päivä. Harjus tuntui pitävän Mereten seurasta kovasti ja yritti lyöttäytyä jatkuvasti hänen kanssaan, jos se vain oli mahdollista. Joukkoomme oli myös liittynyt Lohi,…
1145 sanaa | 25 kokemuspistettä | KP-boosti ei käytössäKehräsin rakkaimpani sylissä, kun hän silitti minua vanhuudesta ryppyyntyneillä tassuillaan. Hänen pennunpentunsa olivat taas kylässä ja viskelivät nelikulmion muotoisia paloja päällekkäin alustalle, jonka ympärillä istuivat. He huudahtelivat toisinaan toisilleen jotain, mutta eivät sellaisia sanoja, joita olisin vielä ehtinyt oppia tuntemaan. Kierähdin kyljelleni raukeana ja tunsin kaksijalkani heiveröisen…
457 sanaa | 10 kokemuspistettä | KP-boosti ei käytössäSydäntäni raastoi kävellä Järkäleloikan ohitse kuin olisimme olleet ketkä tahansa samassa ladossa asuvat kissat emmekä vuoden takaiset kumppanukset. En tiedä, miten olimme ajautuneet tähän pisteeseen, jossa meistä oli tullut toisillemme aivan ventovieraita. Emme enää vaihtaneet kieliä, ja öisinkin kävimme nukkumaan niin, että turkkimme vain hädin tuskin hipoivat…
185 sanaa | 4 kokemuspistettä | KP-boosti ei käytössäHerättyäni läksimme heti matkaan. Lohi kulki hiljaisena takani Harjus vierellään. Kolli oli tietysti kiinnostunut uudesta tulokkaasta, vaikka Lohi olikin paljastunut joukkion aiemmin tapaamaksi naaraaksi. Kuljin yksin, koska Revontuli ja Tähdenlento kävivät hiljaista keskustelua kahden. Ei se minua niin häirinnyt, mutta pieni kateus Harjuksen huomion kohdepisteestä eli edelleen…
1388 sanaa | 31 kokemuspistettä | KP-boosti ei käytössäOlimme viipyneet Ollin kanssa erään kaksijalkalan liepeillä nyt neljäsosakuun ajan. Aluksi Olli oli tapansa mukaan ollut ahdistunut ja kireä, sillä uuteen paikkaan sopeutuminen vei häneltä aina jonkin verran aikaa. Ensimmäiset päivät olin antanut hänelle aikaa levätä ja tutustua uuteen ympäristöömme, jolloin olin itse hoitanut saalistuspuolen ja pitänyt…
1238 sanaa | 28 kokemuspistettä | KP-boosti ei käytössäNappaamani kala oli antanut Harjukselle ja minulle juuri sopivasti voimia jatkaa vielä koko päivän loppuun saakka. Aluskasvillisuuden hipoessa turkkiani ja lintujen laulellessa parittelulaulujaan, minulle tuli niin kotoisa olo, etten moisesta ollut tietänytkään. Metsä eli kuten kissatkin, enkä voinut olla ihmettelemättä hyytävän lehtikadon jälkeen kuinka mukavaa oli loikoilla…
348 sanaa | 8 kokemuspistettä | KP-boosti ei käytössä//Kujakissayhteisön lähialueet Minusta ja Ollista oli viimeisten vuodenaikojen saatossa tullut aitoja seikkailijoita ja ennen kaikkea ystäviä. Hänestä oli tullut minun paras ystäväni, oikeastaan ainoa kissa jonka kanssa olin edes jutellut viimeiseen kolmeen kuuhun. En haluaisi kehuskella, mutta minusta oli tullut etevä saalistaja. Viherlehden myötä emme siis nähneet…
